Molin taas kerran kouluuttamas nuarille 92- syntynehille tyäturallisuuskorttikouluutusta ihan niinkun vapaaehtoosesti ruakapalakalla, notta kouluutuspaperit pysyy voimas. Sitä kun ei koskaan tiärä mitä tuloo etehen. Päivästä oli mua varoottanu mun rakas tyttäreni Kuparilinnan emäntä. Se kun on ollu niiren kans jo muutaman ajan ensiapukouluutuksen merkiis. Mä tiäsin siinä vaihees tulles ovesta sisälle, notta mitä se tarkootti, kun se sanoo notta on vaikiaa porukkaa. Tulin pihasta käytävähän ja sanoon "huanmenta". Vastaus oli "nunänö, mää, mää" ja kauhiat naamanliikkehet päälle. Nyt olin tunnistanu yhyden vaikian ihimislapsen. Ensimmäänen tunti meni kun mä yritin saara niitä hiliaaseksi ihan vain normaalisti ääntä käyttäen ja samalla yritin laittaa ohojelmaa päälle, notta voisin opettaa. Sitten molinkin hetkenpäästä jo tunnistanu toisen niistä vaikioosta, mutta lisää oli tulos.

Saatihin ohojelma pelaamahan yhyren miäsopettajan kans, jokoli laitettu mulle sinnen tueksi ja turvaksi. Turvaa mä sain varmahan jo siitä syystä, notta yks nuasta ihimislapsista saattoo reakoora välillä vähän erikoosesti.

Opettaja istuu tyynen rauhallisesti kans korttikouluutukses  ja antoo( mun tuntien) hyväntahtoosesti selevitä niiden poikalapsien ojentamisesta ihan itte. Joka tunti uhkasin lähettää niistä pualet tyäpajalle ja ne sais jäärä jokka haluaa oppia. Sitten se mun suajelusenkeli lähti kotia, kun sen päivä päätty aikaasemmin ja alakoo sellaanen hulapaloo ja ruikutus päivän pituudesta. Hulapaloon keskella laitettihin sormi suuhun tutiiksi ja tehtiin pullon aukaasuääniä "plop". Silloon mulla ratkes ja mä kovensin ääneni: " on se ny merkillinen asia nottei uskota, ulos ne jokkei opiskelusta välitä. Jos jäättä, niin istutta kusi sukas aivan hilijaa paikoollanne ja kuunteletta kun mä puhun. Mullei oo mitään menetettävää vaikka jätääsin kurssin pitämisen kesken. Soon ehto tyähariootteluhun pääsylle, tämä kortti". Kyllä tuli hilijaasta. Lähärin tunnin loputtua niille monistamahan kokehia. Siivooja oli käytävällä ja kysyy;" hermostuukko". " Hymyylin kaunihisti ja sanoon notta tuli vähä tönäästyä sakkia.

Kyllä mä taas ajattelin, notta mä laitoon tuan mun Kuparillaskan suren suuhun. Tiärän sen hermojen kestävän mun hermoja paremmin. Tulooko nuasta "nuarten lastentarhan ihimislapsista mitään tyäihimisiä." Nyt näyttää huanolta. Kirosanoja ei kyllä palioa kuulunu, mutta sitä muuta törkyä kyllä.

Risto E.J. Penttilä kyseli kansalta eileen yhyres tilaasuudes miten me annettaas hänelle evähiä tyäkunnon nostamisprojektiihin. Puhuu ihimisten eherottelevan ajatuksia, notta lihaville enemmän verua, olisko rangaastusmalli hyvä. Silloon avasin suuni ja sanoon sen vaihtoeheron olevan loukkaavan. Pitää ensi selevittää mistä ja mikä ihimisen on saanu lihoomahan, mikä juamahan, ennenkun syytetähän elitaparikoolliseksi.Sitten laukaasin notoon menos huamenna nuaria miähiä opettamahan ja niitoon 20 eikä minkäänlaasia käytöstapoja. Kuparilinnaskan murehista ja kertomuksiista päättelin ryhymän olevan tosi vaikian. Vanhemmat heräkköhön kasvattamahan ihimislapsensa yhteeskuntakelepoosiksi tyäihimisiksi. Penttilä kiitti vinkiistä ja komentiista. Niine hyvine se lähti  linija-autoolle  ja kotia koti. Oli muuten miällyttävä ihiminen tua Penttilä. Molin aivan toises käsitykses ollu kaikki nämä poliittiset vuaret.

 Mä kuvittelin välitunnilla mua hoitavan yhyren tällääsen ADHD tapauksen. Se kysyy multa notta ottaako muari kahavia ja laittaa vääntäen naamansa mitä mihinkin suuntahan. Mä meen mialuummin sinne hauran partahalle kiikkustualin kans orottamahan koska luaja tiputtaa mun hautahan.  

Enkä sitten yhtähän menny piälehen tuas lausunnas näistä tämäpäivääsistä energiajuamien litkijööstä. Totesin siinä vaihees, kun hermostuun, notta kun ei hyvällä niin sitten kovalla kurilla. Sittenkään en onnistunu järiestyksen piros. Huuto