Moon joutunu kiärtämähän isäni kans maailmaa aika monta kertaa ja monta tuhatta kilometriä. Siinä kun on viärekkään autos istuttu, soon kertonu niitä omia tarinootansa notta soon pysyny nahoos mun olles auton tratis. Yks niistä tarinoosta alakoo sillä lailla, kun me tultihin Laihialle ja nähtihin kirkontorni jo kaukaa. Tähän tarinahan törmäsimmä likkojen kans eileen ollessamma Laihian kirkoos kattomas sisällä oliko mikään muuttunu. Ja totuures pitää sanua, notta kun pubi ei ollu auki niin sinne päästihin vessahan. Kyllä moltaas sinne muutoonkin menty Nolostunut. Siälä kirkoos oli kirkkovahti jokoli samaa ikäluakkaa kun meirän pamppe olis ny ja soli teheny isän kans töitä joskus. Se alkakoo kertomahan tätä tarinan juttua.

No siihen lyhyehen tarinahan. Pamppe kävi rippikoulua ja soli kirkoos kuulemas Jumalan sanaa, kun soli yhtä kaikki saanu päähänsä kiivetä kirkontornin kukon päälle istumahan. Kirkon seiniä pitkin meni jo silloon ukkosejohoratin aina kukon juurehen asti. Ripikouluikäänen huriapää iliman mitään ajatusta siitä notta se voi olla viimeenen koetus elämisehen jos sinne yritää sinne tornihin. Halu ja kiusaus oli kuitenkin niin suuri ja vailla mitää itsesuajeluvaistua isä lähti kiipiämähän sitä ukkoosenjohoratinta pitkin ja istuu muiden huamaamatta siälä kukon juurella. Rippikoulua pitäny opettaja kiiruhti ulos juasten, kun muut kakarat ilimootti Lassen olevan tonin huipulla. Pappe kertoo opettajan huutanehen kimakalla ääenllä niin kovaa kun kurkuusta ja äänihuulista lähti kiriakiälellä:" Lasse, tule heti alas sieltä!" Mosaan kuvitella sen opettajan kiukuun, kun Lasse parhaas murrosiäs nauraa pirullisen häjyysti takaasin ja istuu vaan siälä kukoon viäres.

Omien sanojensa mukahan se sai siitä arestia kouluus rangaastukseksi. No soli ny vähintä mitä siitä voitihin antaa. Ei se siitä mitään oppinu. Sen omien sanojensa mukahan soon teheny kaikkia sitä mitei olis pitäny teherä. Niinkun Oloka ja Ireene tuumas, notta sille olis nykypäivänä tehty diaknoosi ADHD. Varmahan näin olis ollukkin.

Kirkkoreisuulla vahavistuu mun lapsena kokema juttu sen maansiirtourakoontihin liittyen. Kiriaa kiriootan viälä ja siihen sain kirkkoreissullani pissahärän helepotuksen lisäksi helepootusta. Helepootusta siksi, notta nyt moon varma niistä mitä moon itte nähäny ja kuullu.

Kiitos Vilukissille ja kumppaniille hyvästä ja rauhoottavasta lahajastaja lämmihenkisestä tapaamisesta. Me tuumma taas takaasin.

Silimä sai kotona lepua tarpeheksi, kun nukuun pitkähän maanantaiaamuna. Verenpurkauma alakaa hävitä silimästä.

Hyvää viikkua kaikillen.