Mullon ollu tämän vammautunehen jalan kans koko kesä vaikiaa ja tuskallista. Niinkun asiahan kuuluu myäs mun fysioterapeutit piti kesälomaa ja mä itte olin siälä saares lähes koko sen ajan kesällä, kun me kerran siälä voitihin olla. Molin kuvitellu notta tämä menny kesä olis samanlaanen kun erellinenkin ja tulisin jalan kans toimehen lähes tulukohon samalla lailla kun aikaasemmin. Mä kuvittelin notta mun elämäs vois olla sellaaset kaks kolome kuukautta mikkä mä voisin vain olla ja mennä niinkun mun sisin sanoo, eikä mun tarvittisi ajatella jalan hoitua ja kuntootusta. Niin mä tiätysti elinkin, otin vähä särkynappia, alootin painon purotuksen kesäkuus karppaamalla jne. 

Miten kävi?! Jalaka ei oo ollu koskahan niin kipiä kun nyt loppukesästä. Siitä rupes katuamahan voimat ja jalakaterä, varsinaanen vammakohta - istuunkyhymy ja takareisi ns. Mustosen monumentti sattuu niin viätävästi koko ajan. Mun oli määrä tilata aika lääkäriltä yksityyspualelta, jossolin käyny aikaasemminkin sillä lääkärillä, joka mulle aiheutti tämän loppuelämääsen tuskan. Mä en enää halunnu sille, musta alakoo tuntumaha notta moon saanu siltä tuskaa ny tarpeheksi. Kysyyn mun hyviltä enkeliiltä fysioterapias, notta ketä he suasittelis. Sain yhyren nimen ja sille tilasin ajan. Miäslääkäri - kuinkas muutoon- mitä sitä ny akoolle vaivojansa valittamahan.   Koitti kyseenen päivä ja mulloli tarvetta vain saara siltä fysioterapiahan lähete.

Kuulin nimeni huurettavan ja astuun sisälle lääkärinhuaneesehen. Lääkäriltä lämmin kärenpuristus ja hymy sekä lämpöösen ystävällinen katse. Tuli jo siitä pelekästäänsä hyvälle miälelle. Sitten tämä ystävällinen miäsääni kysyy turkulaasittaansa murtehella mitäs vaivaa sitä sitten on.  Hän lisäs kyllä ajattelevansa sen olevan ortopeeristä, kun näytöllä oli vaan tuan Monumentin nimi usiasti. Kerroon sille tarinaani ja annoon sille paperia luettavaksi. Fiksuna lääkärinä ei sanonu pahaa sanaa kolleekasta, mutta katsehesta näin notta sitotti pääkoppahan tua potilasvahingon laajuus ja laatu.

Sain tualloon siltä lähettehen sinne minne piti. Lisäksi sain lähettehen olokapään kuvauksehen kun soli ollu kipiä. Lempiä lääkäri sanoo kattovansa sen heti kun röntgenlääkäri olis sen kattonu. Illalla soi puhelin ja Lempiä sanoo nottei siinä ollu suurempaa vikaa aikaasemmasta poiketen. sanoo sen rasittunehen kun olokapää ja oikia käsi toimii mulla jalan korvikkehena. Ei tua Lempiä miäs antanu mulle eres laskua, vaan sanoo sen menevän suarahan vakuutusyhtiölle. Aikaasemmin moon saanu maksaa sen aina itte ja sitten hakia sen pois vakuutusyhtiöltä.

Toisen kerran menin taas Lempiän vastaanotolle, kun tarvittiin taas sinne fysioterapiahan lähettehen - täs syksyn kynnyksellä. Taas kuuluu lempiä kehootus Helenan astua sisälle ja lämmin kärenpuristus jne. sain kertua kuulumiset ja itkiä tirautinkin kun olin nukkunu muutamia öitä iskiaskivun takia huanosti. Totesimma notta kipulääkkehistä ei enää tulevaisuures oo vastetta kipuuhin, mutta niitä kannattaa ottaa fysioterapian rinnalla. Puhuttihin vamman nopiasta pahenemisesta eli jalan kunnon nopiasta romahtamisesta ja voimattomuuren tuntehesta. Lähete fysioterapiahan tuli ja samalla Lempiä sanoo arvioovansa haittaluakkaa uurestaansa. Laskua en saanu, vaan lääkäri hoiti sen mun pualesta vakuutusyhtiölle.

Meni viikko tuasta tapaamisesta - oltihin elokuun pualesvälis. Molin käyny aamulla fysioterapias enkelten hoirettavana, jalaka oli taas ollu tavallisen kipiä. Pääenkeli antoo sille sähköä ja manipulootti sitä lisäksi notta saatihin kovettunu hermorunko ja jänne pehenemähän. Hoito tuntuu hyvältä, ei ollenkaan huano fiilis lähtiä ostamahan uusia kantapohojallisia instrusta. Siäloli  tarjoukses avokkahan mallisia tukipohojan omaavia sanraalia. Mä kokeelemahan niistä yhtä mallia, jokoli mukavan näköönen ja oloonen. Laitoon vammajalakani jalakaterää pistokkahan sisähän ja kuuluu paukahdus ja mä tunsin mun  oikian jalan mustosen monumentin kohoralla tapahtuvan liikettä ja samas iski kova kipu. Myyjä peliästyy ja kysyy mitä mulle sattuu. Sanoon tyynehen tapahani notta en tiärä, mutta kyllä viälä liikkehelle pääsen. Ostin kengät ja lähäri siitä varovaasesti sitten ovia kohti. Molin purskahtaa nauruhun kivun keskellä, kun mä huamasin, notta mun jalakaterä oikias jalaas sojotti sisähän päin. Nauru pukkas yhyren muiston takia, joka olis tarina sinänsä. Mä ajattelin notta musta tuli yhyrellä heitoolla länkisääri. Aikaasemmin vamman ansiosta jalakterä oli kääntyny ulospäin. Koko loppupäivän kipu oli kova ja ilimootin tapahtunehesta myös mun fysioterapeuttienkeliille. Kuuntelin kipua koko sen viikon. Sitten tuli mitta taas täytehen, kun vakuutusyhtiöltä tuli lausunto notta jalan kunto on entisensä ja sen haitta-astetta ei tarvitte nostaa. Soon hyvä kun vakuutusyhtiön lääkärillä on kyky nähärä ihiminen kaukoputkella ja teherä näkymättömistä päätöksiä. No valitan asiasta, johan täs sai kaks vuatta elää iliman valittamatta.

Kun sen jalan kipuulu jatkuu, päätin soittaa taas sille Monumentille ja pyytää pääsyä sairaalan kautta tutkimuksihin. Haittaluakkaa se lupas tarkistaa, mutta ei oikeen muusta tiänny. Lupas soittaa mitä miältä oli asioosta. Ajatelin, notta en jää sen miähen armoolle ja uskalsin soittaa Lempiälle. Likat vastaanotos antoo soittoajan ja sen mukahan Lempiä soittaa sitten, kun saa muut hoirettua. Puhelin soi illalla kuuren jäläkehen ja Lempiä kuunteli mun hualia. Sanoo , notta voi laittaa sen lähetteen sairaalahan. Meni nelijä päivää, kun soi puhelin lauantai-iltana ja Lempiä soitti taas. Kertoo miättinehensä mun jalakaa ja sen tilannetta, kysyy notta tulisinko epävirallisehen tapaamisehen tänään tiistaina pualenpäivän jäläkehen. Minä hämmentyneenä tästä huomiosta ilimootin, notta kyllä tuun silloon.

Tänään olin sitten Lempiän vastaanotolla. Yhtä fiksu ja asiallinen kun aikaasemmin. Sanoo, notta halus nähärä, kun hänestä ei oo valehtelemahan asioota.  Asiat hoituu taas ja mulle tuli hyv'ä miäli ja turvallinen tunne siitä, notta Lempiä ei jätä mua yksin tuan kipuulevan jalan kans.

Voi olla, notta näen viälä Lempiän huononkin vaiheen. Nyt tuntuu hyvältä orottaa niitä ratkaasuja, mitä se mun pualestani laittoo etehenpäin.