Molin tekemäs yhyren vapaaehtooskeikan naapurikaupungin seurakuntahan. Olin ajelemas siältä kotia, kun kännykkä apumiähen penkillä alakoo soira.  Vastasin ja siältä kuuluu seuraavaa; " missä meet ?" Vastasin olevani puales tunnis kotona. Ääni puhelimes:" hyvä, älä pidä mitään kiirettä, meillä on katastrofi!" Kysyyn, notta mikä katastrooffi ja ääni puhelimes alakoo nauraen kertua:" Tulin kotiin ja ihmettelin kun Mittamies oli laittanut kaikki ovet sepposen selälleen ja heittänyt eteisestä kaikki vaatteet ulos. Hämmennys oli suuri kun vielä näin, että Mitamies oli yltä päältä valkoinen." Valakoonen ihimettelin minä. " niin  no valkoinen. Väiski väkkyrä airis oli innossaan Mittamiehen tulosta ja lenkille lähdössä. Jollakin tavalla se oli saanu laukeamaan vaahtosammuttimen." Vai niin sanoon ja suljin puhelimen tyynesti ja rupesin miättimähän miltä tuvas näytti. Soitin vähän aikaa miätittyäni uurellensa Simpulle ja kysyyn, notta oliko meillä lainas viälä se vesi-imuuri, jolla olis hyvä imiä sotku pois. No ei ollu ja hän rauhootteli, notta ollahan jo paremmalla pualella siivoomises.

Tulin kotia ja kauhunsekaasin tuntehin astelin ovesta sisälle ja totesin, notta onneksi sammutin olikin ollu jauhesammutin. Kaks miästä siivos liinat heiluen jäläkiä pois. Ajattelivat mun olevan kiukkuunen koiralle tihutyästä. Istuun hilijaasena tualille ja Mittamiäs alakoo tarinoora nauraen siitä miten kaikki tapahtuu.

Hän oli lähärös sen riiviön kans ulos ja kun riiviöllä on tapana kiikuuttaa jotakin suussansa, niin ny soli ollu sammutin. Sokka sammuttimesta oli irroonnu, mutta riiviön suu pysyy tiukasti kiinni sammuttimes, niin notta jauheet tuli pihalle ja sotki eteesen lisäksi keittiö. Kylloli kuulemma koirakin valakoonen Mittamiähen lisäksi. Koira peliästyy tiätysti ja kun Mittamiäs aukaasi ovet ja nappas sen sammuttimen pois riiviöltä, se lähti ulos karkuhun puistohon. Mittamiäs yltä päältä valakoosena peräs huutamahan sitä takaasin ja tulihan se yhtä onnellisena kun oli kirmaassu karkuhunkin, luullen notta pääsöö lenkille. Ei päässy.  Mittamiäs kertoo nottei voinu nauramatta siivota, kun riiviö kattoo pää kalleellansa mitä sen isäntä teki, kuano valakoosena, ruskiat silimät hohti valakoosesta kuanosta ilikikuriisesti. Muutenhan sen väri on ruskian musta. Niitä pentuja olis taas myynnis 13 kappaletta, joten jos hauskan koiran haluaa niin Kuparilinnaskan puheille.

Kyllä molin ihimetyksis, miten se riiviö voi kaikkia keksiäkkin. Soon se koira jokon Mittamiähen, mutta kun ei halunnu Mittanmiähestä olla eros, niin joutuu momman hoivihin. Siinä kävi silloon niin, notta kun Mittämiäs yritti pitää sitä kotona sillälailla, notta se laittoo kaikki kellarihi viävät ovet tiukasti kiinni, niin notta se sai yläkerras olla vapahana. Ne ovet ei pitäny.

Mittamiäs kulukoo pyärällä tyäs. Yks päivä soli tullu kotia ja huamannu kaikkien alakertahan viävien ovien ollehen auki. Myäs  sen palo-oven, joka vei autotallihin ja oli kaikista raskahin. Mittamiäs oli sen viälä tiukasti laittanu kiinni. Mittamiäs huamas, notta koirantassun jäliet oli autotallis olevan uuren mustan auton konepellin päällä. Tämä yksi ja ainua poikakoira, joka sai kasvaa äireen kohorus yksin ja sai syntyä iliman painehia keisarinleikkauksella, oli voimalla saanu autotallin oven auki ja oli hypänny auton konepellin päälle kattomahan onko kukaties isäntä autoos. Selevät kualan ja nokan jäliet oli autoon etuklasis. Tiätää sen sitten miten siinä käy, kun auto oli Mittamiähelle tärkiä ja justihin ostettu. Lisäksi asuunhuaneesto, jota se kovalla tyällä maksaa, oli kärsiny riiviön kostotoimenpitehistä  -  riiviö tuli aika haipakkaa kylläkin mun luvalla momman hoivihin. 

Soon muuten silti se koira meirän koirista, joka totteloo kun sille sanoo. Son kyllä meirän kasvatuksen vika, kun nua meirän nartut Alama ja Peppi on kuuroja käskyylle. Ne tiätää notta momma ja paappa on ennekin antanu periksi, niiin kyllä ne antaa uurestaansa.

Tua riiviö Väiski kuunteli yks päivä terassilla kun sen äitee parkuu sisälle. Sitä parkumista kesti justihin niin kauan kun riiviö haukuu muutaman kerran sen korvan juures ja niin loppuu äiteen parkuminen. Molin meinaan sen justihin päästäny ulos, tuan äireen. Väiskiltä pitääs leikata piilokives pois, kun soon yksmunaanen. Sitä vaan miättii, notta muuttuuko sen hurmaavan ihana iloosuus, jos se poistetahan. Täytyy ny orottaa viälä.