Maailmas on kaikki sekaasin. Tämän tästä kuuluu uutisiis jotta johonakin päin pamahtanu pommi, jotakin maankolokkaa uhkaa tsunami, on tuluvia , lunta tuloo tupahan kaikista oviista ikkunoosta sellaases paikas, kun ei sitä pitääsi tulla. Sitten tuli Haitin katastrooffi, Chiilen maanjäristykset ja nyt Raskas on nukuttu ja hukuttu.

Mä sanoon meirän isännälle jotta mitenkähän me täällä meidän pohojooses maas on päästy viälä iliman suurempia katastrooffia. Huomenna voi tiätenkin alakaa se kulietuspualen lakko ja oliko se viälä niin jotta ne pirskatin ahtaajakki menöö lakkohon jos ei sopua synny. Suami siis pysähtyy, jos lakkohon aikovilta löyry järkiä. Viälon kuitenkin järistyksiltä selevitty. Mitä ny viälä muutama kualintapaus lumen takia on viimepäivinä ollu surun aiheuttaja mones perhees.

Mä kattoon lauantaiaamuna, kun meirän raapurin rouva kyykkii peltikatoolla luaren lunta iliman valiahia. Mä näin sen ikkunasta . Mä sanoon miähelle, notta kun sä näet kahavitellessas sen rouvan siitä suaraa siälä katoolla, niin ilimoota mulle kun soon tippunu. Mun olis ollu sitten lähärettävä karun lähimpänä ensiaputaitoosena kattomahan miten siinolis käyny. No onneksi se rouva älys lopettaa ettei tullu haaveria.

Sanomma vaan ettei huamenna tiärä mitä seuraavaksi tuloo.