Mulle sattuu aamulla sellaanen asia, joka pisti mun miättimähän mun naisena olemista. Mä miätiin, notta oonko mä niin kaukana naisellisuuresta, jotten osaa ajatella arkisin laittavani ittiäni kaunihiksi. Kun on tullu ikää niin on tullu ryppyjä ja ja värittömyyttä. Moon niitä ihimisiä joken kertakaikkiansa jaksa ruveta tuhuraamahan joka päivä makeuppia ja mä kulien resuusis vaattehis kotona. Noon kyllä ehejiä ne vaattehet. Yleensä mullon jalaas kulahtanehet verkkarit, jokkon vähän maalis ja tukka on yleensä puhuras, mutten oo sitä tupeerannu. Aamulla muistin senkin, kun kynekolooki sanoo mulle yks kerta, notta onko Jumala meinannu teherä susta miähen, kun sullon ylimäärääänen kylykiluu oikialla pualella. Moon joskus kirioottanu teille, notta mullon ylipitkä paksusuali, pitkä kohorunkaula ja tuntuu notta mullon kaikkia liikaa. Mä lihoon kun mä teen tyätä ja urheelen, laihrun kun oon hilijaa ja hissuksiin. Mun elimistö kulukoo takaperoosesti vasten luannon määräämää lakia. Kun mä katton ittiäni peilistä mä näen yhä enemmän mun piirtehis meirän isää. Mullon siis naiseures niin hemmetin huano ittetunto, vaikka asiooren hoiros moon taas hyvin vahava ja aikahan saava ihiminen. Mä mennä klenkutan tuan oikian jalan takia kun vahat naiset, jo ikäloput. Voi, voi tätä ittehensä tympääntymisen määrää. Johtuukohan tämä kevähästä.

Naisena olemisihen tarvitahan rahaa ja nyt mulleioo varaa. Miäheltä en pyyrä! Moon ollu aina omavaraanen nainen.  Pitääs ostaa meikit, tuunata vaattehet uutehen uskohon, lisäksi tarvitahan kenkiä ja kun mullei oo maharollista kulukia kun lättänöös jalakimis. Joskus tekis miäli laittaa kunnon korkkarit jalakahan. Muston tulos varmahan vanha kun moon ruvennu haikaalohon jakkupukua ja klettuja.  Mä osaasin ommellakin, mutta kun pitää neulua seisaaltaansa ja sitten on se sovittaminenkin. Klettujen pitämises olis sellaanen ongelma, jotta mun toinen jalaka on pohkehesta kutistunu. Sekin mua ottaa nuppihin, kun mullon ollu aina suvun naisista parhaat jalat.

Kun ny joku miähenkuvatus tulis ja sanoos jottoot kaunis tuallaasena, niin mä voisin valaheen uskoa toreksi. Meillä miäs ei sano, kun soon niin rehellinen. Eli mun on vain ny sopeuruttava aamuusehen miäliä kirveltävän asian ytimehen ja mentävä etehenpäin. Kun nua tyttöjen isät muistaasivat olla kannustavia ja naisellisuutta pönkittäviä omillensa. Tulis hyvän ittetunnon omaavia naisia.

Tuahon tuli viärehen sekootus naisellisuutta ja sitten taas niin kovaa mimmiä olovanaansa eli meidän prinsessa E. Minä mommana tuen meirän tyttöpualisten ja poikapualisten irentiteettiä niin notta ne ei sekua tuntehissansa ainakaan myähemmällä iällä. Nykki prinsessa maalaa huuliansa huulivoitehella;o)