Tänään kävin miniän käsittelys Litlecityn keskustas. Mä oli laiminlyäny hiusteni laiton jo vähän piremmän aikaa ja rupes olemahan ittellä sellaanen tuntu, jottei oo oma ittensä. Miäs, kun on poikiensa kans hilijaa eikä kommentoi vaikka vanharouva kulukoo tukka pystys kun petolinnun peheva. Kuparilinnaska jo sanoo kesän kulues kerran notta mikset sä hoira tukkaas. Kuka mua täälä kotona päivisin kattoo, miäs tuloo kotia illansuus ja moon päivät pääskyten yksin käsitöireni kans. Miäs rupiaa ratkomahan ristisanoja nottei äiteensä sairaus tarttuusi hänehen. Sillon naaa kiinni iltasanomis.

Miniä alootti hiusten tummennuksen laittamisen ja mulle välähti kysyä siltä siinä tikutes myssyä, notta olisko sille jääny vanhoja mallipäitä varastohon ja ei olis niin väliä vaikkei ne olisi ihan ehejiäkään. Ne pitää kuitenkin vanhoollamarkkinoolla jotenkin naamioora.

Miniä iloosesti, notta on hänellä ja noon viälä sen omia, voi antaa mulle niitä ihan ilimatteksi. Hiukset laitettihin muhimahan ja miniä kipaasi yläkertahan hakohon niitä päitä. Se tuli alakertahan iloosesti nauraen ja hihkaasi notta löyty viisi kappalesta. Kynittyjä naamakuvia, mutta silleioo väliä, ne kelepaa mullen. 

Rupesin iloosesti höpöttämähän, notta näistä mä saan päiväseuraa. Mä laitan ne pöyrällen ja rupian niiren kans juttelemahan ja ehkääsöhön rementtiaa. Kerroon nähäneeni yällä sellaasen unen notta oon alakanu hualestua ittestäni. Miniää tyäkaveriittensa kans nauratti ne mun höpinät. Jatkoon kuitenkin viälä notta soon parempi kun ei mitään. 

Hiukset leikkattihin ja musta tuli taas ihiminen isoolla iillä. Miniä laittoo päät pussihin ja minä soitin taksisäfööri Simpun tyänumerohon jotta mä olisin valamis ja mullolis seuraa mukana muutakin kun nua kävelysauvat. Se äriääsi olevansa kokehes. Lopetin puhelun äkkiää ja orotin tiätäen sen soittavan sitten kun oli kokeensa teheny. Se ei aamulla muistanu, notta soli lupautunu menöhön trukkikuskikoulutuksehen notta sais ajokortin. Trukkikortin se tarvittoo, otta se voi antaa ajoluvan oppilaallensa tyämailla.

Koe oli ohi ja sitten puhelimes oleva ääni kertoo pehemiän iloosesti jotta olisin saamas kyyrin kotia. Tummanpunaanen Terrano kaarsi karunkulumahan ja minä änkesin seuralaasineni sisälle. Heitin tiätysti kävelykepit takapenkille seuralaasten kans. 

Mihin sä noita tarviit, kysyy miäs. Kerroon, notta rupian ehkääsöhön rementtiaa ja laita seurat pystyhyn. Sanoon kyllä sille torellisen tarpehen laarun, jottei aivan hölömönä mua alakaasi pitää. Näin nimittäin yällä sellaasta unta notten kelevannu kenellekkään, en kenellekkään!o((   

Täss kuvas on mun päiväseuralaaset