Kuuntelen hämärän päivän iloksi romanttista klassista musiikkia jota mulle laulaa Julio Inglesias. Mä sitten tykkään sen miähen äänestä ja musiikista. Viime viikolla mä kuuntelin joululaulujaa ja meirän Kuparilinnaska isänsä kans alakoo hualestua, kun sanoon orottavani joulua niin kovin. Nykkin mulla palaa joka pualella kynttilöötä.

Tämä mun elämä on ollu sellaasta, notta mun on tosiaan laitettu hilijaaseksi. Aloon saamahan DNA:lta suuria puhelinlaskuja 18.90€ tilahan. Laskut oli kuukaures 100€ luakkaa ja niitä alakoo tulla alvariinsa. Suljin lopullisesti sen puhelinnumeron vaikken pääse DNA:sta erohon ennen kun syyskuus ensvuanna. Olin kuulemma sättäälly palvelunumeroos. En ollu, mutten jaksa enää tapellakkaan. Mullon toinen numero tulos. Mullon se jo ollukkin, mutta aktivoon sen ja orotan kun sim-kortti tuloo postihin. Ilimootan sitten kun soon käytös. Harmittaa vain helekutisti, kun entinen numero on ollu mulla viistoista vuatta. Ny pitää opetella numero uusiksi.Eikä nua asiootten kans präkääminen oo muutenkaan menny helepompahan suuntahan, mutta annetahan ajan kulua. Aika aikaansa kutakin. Nyt mun kestävyyttä kattotahan, mutta hilijaasuures on ihimeellinen voima saara ittehen puhtia ja mielen tyyntymähän. 

Teen täänään virkaten joulukuusenkoristehia, nyt virkkaan tähtiä johon ompelen pieniä helmiä, sitten mä tärkkään ne koviksi. Mun pitääs alakaa teköhön kuusenhavuusta kranssia viälä tänään, kun ajattelin niitä myyrä ens viikolla kun tuloo pyhäänpäivä.

Elikkä mä poistun taas ja tuun seuraavaksi vaihtamahan sivupohojan uutehen jouluusehen.