On aivan ihmeellistä kuinka päivät menöö etehenpäin kun siivillä. Kohta ollahan pualesvälis tammikuuta ja meillä näyttäytyy eileen sydäntalaven aurinkokin. Lumihangesta ei oo kohta kun rippehet jäliellä, kun meillon täällä Citys nollas ja välillä plussalla tua iliman lämpötila. Lumi oli niin kevystä nottei siinä palijoa tarvinnu kun sen pinta rupes laskemahan. Meillä vaikkon ollu pakkasekkin kovia on ystävistä eheritty käyrä jäis moottorikelekan kans. Lumi kun ei pirä ja jää on lumen alla ohutta.

Kuitenkin on ollu pitkästä aikaa oikeen sellaanen mukulana koetun talaven tuntu. Soon ollu mukavaa ja oon seurannu kun meidän mukulootten lapset on hiihtäny ja laskenu pulukkamäkiä oikeen syrämmensä innoolla. Soon hyvä notta mukuloolla on hauskaa ja lunta riittävästi.

Moon itte kutonu villasukkia jo ens joulun kausimyyntiä varten. Vanhat langat pois notta saa uusia tilalle. Lisäksi moon virkannu niitä tyynynpäällisiä ja orotan notta tua Mittamiäs tuloo jeesihin kuvien laitoos tälle konehelle. Mun pitää kyllä itte ruveta opettelehon sitä kuvien lataamista tiatokonehelle.

Kirioottaminen tuntuu vähän pakkopullalle, mutton kiriootettava, jottei jämährä kotinurkkihin niin notta erakootuu.

Meen ny taas kiriootusten jäläkehen teköhön käsitöitä. Joudun olemahan taas pitkälläni palion kun tua iskiashermorunko oireeloo viimeesenpäälle. Joten tämä istuminen piisaa tältä erää.