Eileen jouruun illalla oikeen tosissani miättimähän mistä mulle tuli aharistunu olo ja meinas oikeen iskiä paniikki päälle. Kattottihin miähen kans Beckiä. Soli sen niminen jakso kun Skorpion. Se kertoo perheväkivaltaa harrastavasta poliisista ja sen naisystävän perheestä. Moon kyllä nähäny sen aikaasemminkin ja en oo siitä ollu moinaskaan. 

Istuun vessas kaikes rauhas ja miätiin omaa olotilaani ja sen seurauksia. Tulin siihen tuloksehen,notta tua jakso sai mun vanhat lapsuurenmuistot kukkahan ja mua alakoo aharistamahan ne lyämistilantehet. Se aharistus lähti oikiastaansa siitä, kun tua poliisi tuli sen naisystävän kotia ja avovaimo lämmitti sille ruakaa. Hyvännäkööstä lihapullaa ja muusia. Poliisi alakoo pöyränpäähän istumisen jäläkehen sanomahan siitä, notta ruaka oli jäähtynyttä ja ei ollu tarpeeksi kuumaa. Nainen lämmitti sitä uurestaansa ja viäläkään se ei kelevannu. Poliisi alakoo sormella sorkkimahan sitä ruakaa ja nippas sitä aina avopualison kasvoohin jne. Tua kohtaus päättyy siihen notta poliisi mukiloo sen naisen kasvoja, aivan pualitajuttomaksi.

Mua aharisti, kun meilloli samanlaasia tilantehia kuin tuas ohojelmas. Meillä isä heitti usiasti ruuat pitkin seiniä ja meuhtoo ja hakkas äitiä samalla tapaa kun tuas ohojelmas tua poliisi. No ohojolma on ohojelma, mutta ihimeekseni vanhemiten moon lakannu kattomasta nuata pahoonpitelyohojelmia. Lisäksi siinoli sellaanen kohta, kun se nainen lapsineen lähti tuan pahoonpitelyn jäläkehen yällä pois kotua . Lapsista toinen halus kissan mukahan ja tämä vaati äitiä hakohon sitä kissaa. Äiti lähti hakohon sitä mennen uurestaansa sisälle. Miäs ei enää nukkunukkaan vaan yllätti tuan naisen vaatien ginipaukkua. Moon ollu lähes samatyyppises tilantehes. Äitee oli lähteny nuarempien sisarusten kans pois kotua. Isä oli harrastanu taas perheväkivaltaa. Isä oli menny kapakkahan ja äitee pyysi notta menisin illalla kattomahan onko se tullu kotia. Isä ei ollu silloon viälä kotona, mutta pääsi yllättämähän mun ja mun silloosen poikakaverin.Soli nähäny kun me oliltihin menos sisälle ja oli orottanu, notta moltihin suliettu ovi kiinni. Molin tualloon 17v. Kattoon makuuhuaneesehen ja huamasin notta soli petannu sänkynsä niinkun solis siinä makaamas. Se tuli niin hilijaa ovesta notten kuullu ja seisoo meidän seliäntakana ilikiästi nauraen.Soli hurjan näköönen ja oli tulos meirän päälle, me päästihin karkuhun keittiön kautta. Mun korvis soi viäläkin sen pirullinen nauru.

Mun on ny alettava käymähän läpi nuata meirän perheen sisällä ollehia pahoonpitelyjä uurestaansa. Mä huamaan, notta ne aharistaa mua nyt, muttei silloon. Se mun kiriootelma, jonka oon kirioottanu ja laittanu oikolukuhun, kertoo piäneltä osalta nuasta jutuusta. Siitä oikolukiasta ei oo kuulunu mitään. Taitaa pitää mua pimiänä päästäni.

Meillon kans kotona menos uusien asiooren hallinta miähen lääkitysmuutosten takia. Sille yritetähän taas aloottaa kolestroolilääkitystä ja sen päänuppi ei taharo niitä lääkkehiä kestää. Eilen soli pyhää vihaa täys ilman aihetta ja huus notta miksei ihiminen saa kualla rauhas ja aina pitää olla pillerihumalas. Mun miäs on kiltti ja harvoon se suuttuu, mun ei oo koskaan tarvinnu lasten kans peliätä sitä. Tua miälenmuutos oli nähtävis jo heti seuraavana päivänä kun se alootti lääkityksen. Sen silimät seisoo " kylymän" näköösenä pääs ja soli niin yltiöpäisen näköönen, notta mua oikeen peliätti. Viimeeksi sille yritettihin samanlaasta lääkitystä mutta eri merkkistä. Se lääke ei sopinu ja tällä taitaa olla samanlaasia sivuoirehia. Ny kuitenkin yritetähän viälä kokeella. Alootetahan ens viikolla uurestaansa, kun se päätti lopettaa lääkkehen ja heitti annostelijaha jaetut lääkkehet roskakorihin. Lapsenlapset tuloo yäkylähän ja hän ei halua, notta ne näköö hänet sellaasena "pöhölönä".

Son kans varmahan tuanu mulle pelon muistoja miälehen, tua sen uurenlaanen käytös. Mutta me selevitähän kyllä ja kokeelu lopetetahan jos lääke ei sille sovi. Pualen viikon kokeelu ei oo viälä peruste lopettamiselle, mutta kun ny syää yhyren kokonaasen viikon sitten kun oomma kaharen, niin näköö menöökö sivuoirehet ohi.

ELÄMÄ ON....