Molin äsköön syvälymffas, jota on ny kokeeltu mun jalan hoirooksi. Sitä annetahan sellaasella konehella. Ei se oo samanlaasta kun käsin tehty lymfa, mutta ei se huanuakaan tee. Hyvää se teköö syvälle verenkiarrolle, jokon aika lähelle nollaa tällä hetkellä siinä vammautunehes ja uuren kolauksen v. 2009 saanehes jalas. Jalakapohoja oli aivan tummansininen tänään, kun riisuun sukat jalaasta. Rupesin juttelohon fysioterapeutille, notta tairan menettää koko oikian jalan. Hän lupas taistella mun kans, notta se saarahan säilymähän sellaasena, notta sen kans päriää.  Kattotahan ny miä elämä tuaa tullessaansa.

Täällä paitsaa aurinko ja tuuloo kylymästi kun se osuu oikialle kohoralle. Auringonpaiste kyllä tuaa vähän mielenvirkeyttä elämähän ja taas jaksaa nua elämän kommervenkit. Linnut laulaa ikkunan takana. Meirän omenapuus viaraaloo ilimeesesti viherpeippo ja se katteloo mua ikkunan takana päätä välillä kallistellen. Sitten mä tajusin, notta se liähittelöö mua, kun sen parempi pualiska oli hakemas meirän katoksen alta pesänrakennustarvikkehia. olin ravistellu koirankarvoja matosta pois ja ne kelepas pesän täytteheksi. Hyvä niin.

Nyt meen keittämähän ittelleni kahavit ja rupian teköhön mekkoa jotoon puikoolla kutonu jo aika matkan.

Hyvää loppuviikon alakua ystävät.