Niin istun ja orottelen, notta tyhyjennyslitku alakaa taas vaikuttaa. Eileen join sitä jo kolome litraa ja tänään on viälä aamulla juatava yks litra. Moon menos paksunsualen tähystykseen tasan pualelta päivin. Meillä kun Pamppe(isä) kuali perinnöllisehen sualisyäpähän, niin siton otettava piänistäkin sualioirehista, jos ne kauan kestää, niin vaaris. Mullon ollu sellaasta epämääräästä vaivaa vattalla ja kävin jo naistentautien lääkäris torentamas, nottei siälä oo vikaa. No vikaa on silloon kun on vaihrevuaret, mä otan sen niin kuitenkin. Päähän ottaa ja on tylysä olo, on kuuma ja kylymä yhtä aikaa, peti lainehtii hikiä jne. No toivotahan ny, notta suali on puhuras. Hyvin se ainakin tyyjeni eileen, kun ei tarvinnu viittä litraa kitata sitä juamaa.

Moon muutenkin ruvennu epäälemähän mun pään terveyttä. Moon aikaasemmin kertonu erähiä asioota nuaruurestani tai ainakin kirioottanu siihen kiriahan joten oo julukaassu,  enkä taira julukaasta, kun en saa sitä loppuhun luettua ja koriattua . Huamasin siinä puuttehia ja niihin mun täytyy itte puuttua viälä ennenkun sitä voi toiset lukia.

Palatahan siihen mun pään terveytehen. Moon sortunu auttamahan yhtä ihimistä jokon mua loukannu elämäs aivan tarpeheksi. Mun miähen luvalla kylläkin. Ei se sitä alakuhun hyväksyny, mutta sitten se huamas oman arvostuksensa noussehen mun silimis ja ei oo siihen enää puuttunu. Mullon sitten fiksu ja sympaattinen miäs.  

Mä en aina ittiäni ymmärrä mistä mä saan sellaasen rauhan sisimpähän, notta se toisen ihimisen tukeminen elämäs etehenpäin on helppua. Tuan ihimisen siskoo soitti ja kysyy elän kokeroohin neuvoa ja mä annoon. Ei tuan ihimisen sisko oo mua koskaan loukannu, eikä mulla ja sillä oo toisiamma vastahan mitään. Moomma hyviä ystäviä ikäerosta hualimatta. Neuvojen lisäksi mulloli vahava tunne ja kehootus auttaa tuata siskoua ja sen veliä niin, notta ne seleviää velien kotohoidoosta. Veli kun on huanos kunnoos nuarehkosta iästänsä hualimatta. Nyt ne elämän jäliet näkyy ja ylemmyyren tunto on saanu laskusuhurantehen. Enhän mä enää pysty nostamahan, enkä tekemähän raskasta perushoirollista tyätä. Aina välillä mä istun siälä autettavan kotona, notta siskoo pääsöö omiin menoohinsa ja voi tehrä välillä töitä. Lisäksi siskoo saa vähän jutella asioosta. Heillon helepompaa kun siinon auttamas tuttu ihiminen. Siskoo on kyllä kovilla ja autettava erelleensä aika vaikia ihimiseksi. Auttamisen kautta moon huamannu , notta sillä autettavalla on ihimettelemisen aihetta ja nöyrtymisen paikka. Kiältämättä mun ittetuntua hivelöö ja on piäni "kosto on suloosta" tunne, muttei väärällä lailla mun miälestä.

Kyllä mä tuan anteeksiantamisen voiman oon saanu Taivahan pappalta. Mullon hyvä olla, kun huamaan katkeruurenjuurien poistunehen ja ystävyyren astunehen mun ja sen autettavan välille. Sitä osaa taas arvostaa omaa nykyystä jo yli 35 vuatta kestänehen ihimissuhtehen jatkumoa omine ongelminensa ja näköö kuinkon ollu suunnaton määrä hyviä kallisarvoosia yhteesiä päiviä elämäs.

Nyt mä lähären Toilettehen kattomahan joko varpusparvi lentää.

Aurinkoosia päiviä viaraalijoolle!!