Sylvi

Sylville oli vihjailtu kyläkaupassa, että laihialainen komean nuorukainen olisi kiinnostunut  hänestä tositarkoituksella ja oli luvannut tulla Sylviä tapaamaan. Sylvi ei kuitenkaan ottaisi sikaa säkissä, vaan odottaisi rauhassa ja katsoisi minkälainen nuorimies hänestä olisi kiinnostunut.

 

Siskotkin olivat varoitelleet häntä tästä hurmurista. Siskot olivat kuulleet tansseissa käydessään, että Hangan Lasse olisi kiinnostunut Sylvistä. Viikonloppuna olisi Pukkilan lavalla tanssit. Siskoista vanhin, Aili pelkäsi mielessään, että Lasse kävisi pyytämässä Sylviä lavatansseihin. Aili päätti lähteä keskiviikkona tapaamaan Sylviä. Tilalle tullessaan Aili huomasi, että Sylvi oli pihan perällä nurmikentän laidassa laittamassa pyykkiä narulle kuivamaan.

 -    Hei Sylvi! 

 -    Aili, mitä sinä täällä teet? Onko äidille sattunut jotain?

 -    Ei oo sattunu, mutta mä olin huolissani susta. Hangan Lassen Laihialta on kuultu sanovan, että se tullee pyytämähän sua tansseihin

 -    Ai! No, älä pelkää. Katson kyllä, ettei tämä Lasse minua syö. Joisitko kahvia? Tuvassa ei ole emäntä paikalla, mutta hän kyllä antaa meidän keittää kahvit ilman kysymättäkin.

Tytöt menivät yhteistuumin kahvin keittoon  ja rupattelivat aikansa niitä näitä.  Aili kysyi vielä lähtiessään, oliko Sylvi varmasti sitä mieltä, että halusi tavata tämän laihialaisen hurmurin. Sylvi oli miettinyt asian valmiiksi, mutta ei vastannut kysymykseen kuin hymähtäen. Hän tapaisi Lassen sitten, kun tämä tulisi tilalla käymään. Kyllä hän voisi tapaamisesta kieltäytyäkkin ja laittaa emännän sanomaan, että ei ollut tilalla.

 

Ailin lähdettyä Sylvi meni maitokeittiöön valmistautumaan iltalypsylle. Askareiden lomassa Sylvin ajatukset palasivat menneeseen. Hän oli ollut Pelastusarmeijan sotilas ennen piikatyötä. Pelastusarmeijassa ollessaan, hän oli opetellut puhumaan kirjakieleltä ja oli pyrkinyt sivistämään itseään muutenkin kuin Jumalan sanan kautta.Armeijassa työskentely ei kuitenkaan häntä elättänyt ja hän haki Lahden tilalle piiaksi. Sylvin ajatuksissa oli monesti vilahtanut haave sairaanhoitajan ammatista. Hänelle nousi mieleen uhmakas ajatus: ” Lähden opiskelemaan sitten, kun saan kerättyä rahaa opiskelua varten. Kurjuutta tässä elämässä riittää. Äitikin on joutunut koko ikänsä tekemään työtä rikkaille ja käy vieläkin nytkin kuusikymppisenä siivoamassa Inhan tehtaan patruunalle. Isä ei tehtaan palkoilla perhettä elätä ja palkka menee viinaan saman tien, kun hän sen saakin. Elättäminen on äidin harteilla. Sairaanhoitajaksi valmistumiseni jälkeen minä voisin auttaa äitiä rahallisesti.” 

Aika oli mennyt eteenpäin nopeasti askareiden ja ajatusten lomassa. Sylville alkoi tulla kiire lypsää lehmät, joidenka utareet roikkuivat täysinäisinä huutaen lypsyä. Hänen lypsettävänään oli toistakymmentä lehmää ja navetan pienitä ikkunoista näkyi, että aurinko alkoi olla jo illan puolella. Hän avasi navetan ja maitohuoneen välisen oven. Tuttu lämmin lehmänlannan haju tulvi Sylvin nenään. Sylvi tervehti iloisesti lehmiä heläyttäen lehmien kuultavaksi kesäisen laulun, Karjalan kunnailla. Lehmät vastasivat Sylvin laulamiseen ammumalla.

 

Tapaaminen

 

Kesäkuinen perjantai-ilta alkoi hämärtää ja kello oli vähän vaille kahdeksan illalla, kun Lasse ajoi kuorma-auton kanssa Lahden tilan pihalle. Lassen ajokortin saanti varmistui viikossa. Ajonäytteen nimismiehelle annettuaan, hänelle oli myönnetty ajokortti saman tien. Lahden talon isäntä istui keinussa ja katseli hämmästyneenä tulijaa. Kuljettaja näytti hänestä poikaselta ja  ilmeisesti hän oli liikkeellä ilman ajokorttia. 

-   Ketäs nuorimies on tulos tapaamahan? Onko sulla tuan auton kulijeettamisehen korttia?

 -  Tuloopas monta kysymystä isännältä yhtä aikaa. Moon ajanu justihin kortin töis ja sain sen tänään nimismiäheltä ulos. Sahan Pehtoori sen mulle järijesti. Moon tulos tapaamahan sitä teirän komiaa piikalikkaa.

Lahden- isäntä miettii vähän aikaa ja tutkailee nuortamiestä tuima ilme naamallaan.

- Komia on, mutta annetahanko sitä Lasse sulle.

Isäntä oli tunnistanut pojan ja tiesi pojan olevan hulivilin maineessa.

-  Moon tullu sillä miälellä, notta mä otan sen likan ittelleni. Mä tarvitten akan ja mullon sellaanen tuntu, notta teillon siihen sopiva eherokas.

-  No, no, kysytähän nyt ensin Sylyvin mielipirettä. Mee tuasta vasemmalle taloon päätyhyn, niin sen kortteeri on siälä. Ookin sitten siivosti tai mä lennätän sun portista ulos niin, notta kolisoo.

Lasse meni talon päätyyn ja näki ikkunasta paistavan hennon valon. Hän koputti oveen ja Sylvi tuli  kamarinsa ovelle.

-  Terve talohon! Moon Hangan Lasse Laihialta. Mä kuuli, notta täss taloos on uus komia piika ja ajattelin tulla pyytämähän sua huamenna Pukkilahan tanssimahan.

-  Hei, Sylvi ojensi kätensä tervehdykseen. Kuulinkin kylältä, että olet tulossa.

-  Notta kirijakiältäkin oikeen puhut. Tairat olla joku paremman taloon kakara.

-  En ole, olen ihan tavallisen tehdastyöläisen tyttö Inhasta, Ähtäristä.

-  No, mitä sanot, lähäreksä mun kans tanssimahan?

Sylvi tuumi asiaa hetken aikaa ja huoneessa vallitsi syvän kysyvä hiljaisuus.

-  No, jos sitten lähtisin. Työt saan päätökseen seitsemältä illalla. Mihin aikaan tulet hakemaan?

-  Jos mä tuun kahareksalta tuahon portille, niin tuu siihen sitte. Onko sulla polokupyärä?

-  On polkupyörä ja ei tästä Pukkilaan ole pitkää matkaa. Pidempi matka sinulla on Laihialta Vähäänkyröön.

-  Sei haittaa, on sitä polijettu ennenkin. Nähärähän huamenna.

Lasse lähti ajamaan kohti Laihiaa itseensä tyytyväisenä. Itsevarmuus paistoi Lassen kasvoilta auton tummassa hytissä.

tarina jatkuu....