Moon jo pitkähän miättiny, notta pitääskö kirioottaa teille oman sisimmän tuntemisen aiheesta. Niimpä päätin palata vuatehen 1994, jolloon olin tyäs avustusjärjestön paikallisosaston kotipalvelujohtajana.  Olin ollu helemikuuhun 1994 mennes jo kolome vuatta. Meirän valtakunna koorinaatori oli sitä miältä notta ihimissuhuretyäs pitää paneetua myös omahan sialunelämähän perusteellisesti, notta osaa olla hyvä johtaja. Ennen tätä johtajan tyätä molin palanu kertaallensa terveyskeskuksen tyäs loppuhun jne. Molin jo kattonu usiamman kerran sisältöhöni syrämen syävereihin. Tiäsin jo ittestäni aika palijon. Mutta olin kuitenkin innoossani lähtemäs mukahan tähän kouluutuksehen, jonka amerikkaalaanen Taibi Kahler oli kehittäny. Kouluutus oli tualloon kallis ja siitä käytihin usiammas ottehes.

Ensimmääset päivät oli helemikuus. Meeirän kotipalavelun johtajien piti antaa ittestä maharollisimman torenperäänen lausunto valamihilla kyselykaavakkehella, jonka kouluuttaja sitten keräs pois ja syätti tiatokonehelle analyysiä varten. Tämä persoonallisuutta kartoottava testi ja kouluutus oli tarkootettu myäs oman ittensä stressinhallintahan. Mä en oo koskahan katu, notta osallistuun tähän kouluutuksehen. Kouluuttajahan tutustuminen oli jo ilo sinänsä. Meirän Rosetta muistuttaa sitä naista tänäpäivänä.

No , joka tapaukses persoonallisuus jaettihin kuutehen osahan ja mulle vastaukseksi tuli silloon 1994, notta moon kasvanu umpehen alueet "tyänarkomaani", "myätäeläjä","arvostaja" oli tualloon vähän keskeneräänen, "haaveilija" ja "käynnistäjä" mus oli tasaveroosesti viälä keskekasvuunen ja kaikkein piänin laatikko oli " rebelli".  Oli heleppoa yhtyä tiatokeonehen tekemähän persoonallisuuskarttahan. Olin tiarostanu ittessäni työnarkomaanin vian jo ajat sitten ja sen olin siis tualloon eläny täytehen mitallisehen. Lisäksi se loppuhunpalaminen oli sitä, notta mun myätäeläjän rooli oli tullu täytehen mittahansa yhtävertaasesti tuan tyänarkomaanin kans. Mun arvomaailmas oli tapahtunu kasvua lopun suuntahan kun mä lähärin politiikkahan ja se kasvoo umpehen, kun mä päätin lopettaa tuan politikoonnin 2000. Vaikka moon politiikko nykkin, niin moon erillaanen kun aikaasemmin. Pystyn sanomahan omalle pualueeni jäsenille, notta moon ny kulukaa erimiältä tästä asiasta. Mun arvostus on täyres mitas heikompien pualella. Isän kualeman jäläkehen mä löysin ittestäni haaveelijan, jokei saanu päätöksehen oikeen mitään asiaa, mutta multolis kyllä saanu ireoota asioiden juuruttua paikallensa. Tuas vaihees moon viälä tänäänkin keskenkasvuunen, mä näen sen ja huamaan itteni olevan välillä haaveelemas ja samalla mä voin teherä töitä. Käynnistäjän moon kuluttanu loppuhun, mun voimat ei enää riitä mihinkähän suurehen alootuksehen. Moon viimeeset käynnistykset teheny, kun laitoon yhyren tyäterveysaseman asiat pyärimähän , sen tyän aikana levisin kun leppäsen evähät teheren spakaatin keväällä 2001, käynnistin siitä viälä kolomen mapillisen verran paperia vakuutustaisteluus, notta selevisin kuiville vesille eres eläkkehelle, sitten siinä samas  käynnistin viälä yhyren terveysaseman kohoralla isoon firman tyäterveysasiakkuuren. Nyt teen vain sellaasia piäniä pyrähryksiä toisia pönkittäen, mutta katton nottei mun tarvitte teherä mitään sen enempää. Osan tuasta rebelielämästä mä jo poltin nuaruures, mutta viälä on hauskaa ptämättä niin notta tiärän laatikon olevan viälä vajaan. Se lanne ja ampiaasvyätärö!? ;o) Sitten harlikka ja nahkapuku ja menoksi. keissakuulat saa unohtua, ne ei eres pysyysi sisällä. Muuta säpinää voi olla viälä tiaros hauskalla tavalla, kuten vanhaikorin retket torin laitahan ym.

Mullon siis erelleensä tua mappi tuasta koulutuksesta ja kun mä alakaan väsyä, mä rupian tutkimahan sitä stressin hallittemiseksi. Tyänarkomaanin ja arvostajan olles vahavoona ihimises ihimisestä tuloo sellaanen, notta sen pitää olla täyrellinen myänteeses ja nekatiivises miäles. Myätäeläjän tarve on miällyttää ja teherä tyä niin hyvin nottei moite pysty, haaveelijan luantehenpirteesehen kuuluu olla tuppisuu ja hilijaanen, mutta sillon vaatimuksena ittellensä olla vahava. Rebelli on menijä ja lyhytjännitteenen,kestää yhtä asiaa vain vähän aikaa ja soon aina menos, mutta se yrittää kyllä kovasti, yleensä tekemisen pitää olla hauskaa. Käynnistäjä on omalla tavallansa vahava, se käynnistää esim. jotakin suurta ja sitten vetäyty tai hakeutuu pois siitä kun se alakaa toimia.

Mitähän näistä haluaas olla? En jaksa riahuakkaan rebellin lailla. Ollakko vai eikö olla siinä vasta pulma ja päätin olla aivan oma itteni.