Lauantaiaamu koitti kirkkaana ja aurinkoisena. Sylvi katseli ikunnastaan näkyvää viljapeltoa, joka oli kasvanut oraalta täyteen mittaansa. Se lainehti kauniisti tuulen hiljaa sitä keinuttaessa, niinkuin lainehti hänen mielensä. Sylvin rinnanalustaa kutkutti jännityksestä. Tänään oli se odotettu päivä, jolloin hän menisis ensimmäisen kerran treffeille. Sylvi puki verkkaisesti työkolttunsa päälle ja harjasi kauniit tummat hiuksensa. Hiukset hän palmikoi niin, ettei lehmät saisi niistä otetta, kun hän kävisi niitä tervehtimässä ennen lypsyn alkua. Niillä oli tapana haistella Sylvin hiuksia ja nyppiä niitä paksuilla märillä huulillaan.

Aamukahvia keitellessä Sylvi ajatukset palasivat Lasseen. Hän ajatteli melkein ääneen Lassen siniharmaita kauniin suuria silmiä. Sylvi huomasi olevansa ihastunut Lasseen, mutta häntä arvellutti mielessä ihmisten puheet Lassen kiivaudesta. Siskojen kertomat jutut olivat olleet kaikki sitä luokkaa, josta Sylville piirtyi kuva siitä, että Lasse olisi kovin hameen alle pyrkivää tyyppiä. Minkälainen Lasse olisi ystävänä, sen Sylvi päätti kuitenkin katsoa. Hän päätti pitää varansa ja olla ensitapaamisella vähän viileän etäinen.

Päivän askareet tulivat tehtyä hyvissä ajoin ennen kello kuutta iltapäivällä. Lahden emäntä oli huomannut Sylvin vilkuilevan kelloa hermostuneesti.

- Jos Sylyvi on saanut kaikki askarehensa tehtyä, niin kyllä se voi mennä jo omalle pualelle. Tulooko se Lasse hakemahan sua täältä tuvasta? Muista sitten olla varovaanen sen kans, sillä kun on niin huria maine.

- Lupasin mennä portille odottamaan. Lasse tulee siihen kahdeksalta ja me poljemme polkupyörillä siitä Pukkilan lavalle tanssimaan.

- Nyt onkin komia ilta pyärährellä musiikin taharis. Nottei miäli vain tekisi keppoosta.

- Ei, kyllä minä varani pidän. Kiitos emännälle, että voin jo lopettaa ja mennä valmistautumaan iltaa varten. 

- Olokaa ihimisiksi ja hauskaa iltaa.

Sylvi meni kiireisin askelin pihan poikki omalle puolelleen miettien talon emännän sanoja. Siiri-emäntä oli leppoisa nainen, mutta tiukan paikan tullen hän laittoi isännänkin kuriin. Siiriä ei kuitenkaan tarvinnut pelätä ja lapsetkin, joita oli kolme, emäntä oli kasvattanut toisia ihmisiä kunnioittaviksi lapsiksi. Emännän ansiota oli se, että tilalla vallitsi lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Sylvi arvosti suuresti emäntää ja otti hänen neuvoistaan oppia. Enkä niistä neuvoista olisi Sylville apua sairaanhoitajaksi opiskellessakin.

Sylvi peseytyi nopeasti ja laittoi hiuksensa nutturalle komeaksi kiekoksi. Meikkiä hän ei käyttänyt, sillä hänen silmänsä olivat jo luontaisesti tummat kuin yö. Kulmat ja pitkät tuuheat ripset olivat väriltään pikimustat, iho helmenvaalea. Posket punoittivat jo pelkästä jännityksestä. Sylvi puki ylleen yläosastaan vartalonmyötäisen vaaleapohjaisen kirkaskukkaisen mekon. Hän laittoi siroihin jalkoihinsa kevyet kangastossut. Pieni ripaus Eu de colognea korvan taakse. " Tämä tyttö oli valmis lähtemään ensitapaamiseen ja tansseihin". tuumi Sylvi puoliääneen iloisena. Kello kahdeksan Sylvi asteli pihan poikki portille, jossa Lasse olikin jo häntä odottamassa.

- Ollahanpa sitä kaunis ja pirtiän näköönen flikka. Kyllä tuallaasta kelepaa lähtiä näyttämähän.

- Kiitos kohteliaisuudesta. Olitko tänään töissä, kun olet niin ajoissa hakemassa minua?

- Olimma Vaasas viämäs tukkia satamahan kahtehen eri otteesehen. Entäs itte, mihinkä asti töis olit?

- Sain työt valmiiksi vähän ennen kuutta ja Siiri - emäntä vapautti sen jälkeen illan- ja pyhän viettoon minut.

- Ooksä tiatoonen minkälaanen yhtye Pukkilas on soittamas? Mä en oo huamannu kattua sitä. Esson baarin seinällä on aina olemas mainos, mutten oo siälä viikolla palioa käyny, enkä varsinkaan oo ehtiny niitä lukohon.

- En tiedä minäkään. Päivän työt menee niin myöhään, että en ole enää lähtenyt kävelemään illalla ulos. Eihän Lahden tilalta olisi ollut pitkä matka kävelläkkään Pukkilan lavan ilmoitustaulua katsomaan.

- No me nähärähän se sitten, kun oomma perillä.

Pukkilan tanssilava oli pohjanmaalla kuuluisa paikka hyvien tanssiorkesteriensa ansiosta. Tanssilava sijaitsi Kyrönjoella saaressa ja sinne pääsi ainostaan lautalla. Lassen ja Sylvin saapuessa perille heidän korviinsa kantautui Olavi Virran ääni, joka lauloi parhaillaan " Hopeista kuuta".Illasta oli tulossa orkesterin puolesta hyvin tanssittava  ja tunnelmallinen ilta. Niinpä nuorenparin lempi leiskahti siinä poskiposkea lähekkäin tanssittaessa täyteen kukkaansa.

Tämän viikonlopun jälkeen alkoi Lassen ja Sylvin seurustelu. He tapasivat säännöllisesti viikonloppuisin aina töittensä päätteeksi.