2. luku

Lasse viihtyi hyvin tukkirekankuljettajana. Työ oli ruumiillisesti raskasta, mutta hän piti oman kehon kurittamisesta ruumiillisella työllä. Ainoana työn varjopuolena Lassen mielestä oli pitkät työpäivät. Päivät venyivät iltamyöhään ja hänellä ei jäänyt aikaa tavata Sylviä keskellä viikkoa.Tapaamiset jäivät viikonlopun tapaamisiksi.    

Nuoret eivät olleet malttaneet viettää viikonlopun tapaamisia pelkästään tanssin merkissä. Pohjanmaan pelloilla oli heinälato toisensa jälkeen. Niin myös Lahden maatilan pelloilla oli sopivia levähdyspaikkoja, joissa Sylvi ja Lasse usein tanssien päättyessä viettivät aikaansa aamutunneille asti. Sylvi ei ollut uskaltanut päästää Lassea omaan kamariinsa yökylään ja ladot tarjosivat lämpiminä kesäöinä oivan suojan nuorelleparille. Rakkaus ja yhdessäolo johti Sylvin raskauteen. Sylvi oli huomannut kuukautistensa jäävän pois heinä-elokuun vaihteessa. Häntä oli alkanut etoa kaikenlaiset hajut. Rinnatkin olivat Sylvin mielestä suurentuneet ja arat. Kuukautiset Sylvillä tulivat yleensä säännöllisesti lähes kellon lyömällä kuukauden toisen ja neljännen päivän välillä. Lisäksi viimeisellä kerralla Lassen kanssa ollessa, hän oli pelännyt raskaaksi tulon ajankohdan olleen juuri sillä kertaa. Askareittensa lomassa hän teki päätöksen kertoa raskausepäilystä Lasselle seuraavan viikonlopun aikana.

Viikonloppu tuli ja he olivat sopineet tansseihin menosta Pukkilan lavalle. Vielä oli muutamat tanssi-illat Pukkilassa, kunnes syksy sulkisi tanssilavan ovet ja lautta nostettaisiin talviteloilleen.                                              

Lasse oli tapansa mukaan  odottelemassa Sylviä Lahden maatalon portinpielessä.

Sylvillä oli jännityksen kupla vatsanpohjassa, kun hän ajatteli tulevaa iltaa. Hän katseli portille kulkiessaan Lassen ilmeitä samalla tehden arviota siitä olisiko tänään se päivä, jolloin olisi hyvä kertoa vauvan tulosta Lasselle. Hän oli havainnut Lassen olevan aina välillä kiivas luonteeltaan ja hänen mieltään askarrutti se, miten Lasse asiaan suhtautuisi. Hän päättikin kertoa raskaudesta vasta kotiintulomatkalla, sillä hän ei halunnut pilata tanssimisen tuomaa riemua ja hyvänolon tunnetta vauvauutisilla. Tanssien pyörteessä Sylvi unohti koko raskausasian ja vasta illan vaihtuessa aamupuolelle yötä, asia alkoi painaa uudelleen Sylvin mieltä.

Tanssit päättyivät,  Sylvi ja Lasse lähtivät Lahden maatilaa kohti. Sylvi ei ollut tanssien loppupuolella oikein  oma itsensä ja Lasse oli huomannut Sylvin iloisuuden vaihtuneen vaitonaisuudeksi.

-      Kuikas soot niin hilijaanen? Sä muutuut tanssien loppupualella niin hilijaaseksi.

-      Lasse, minulla on sinulle asiaa, sanoi Sylvi sydän pamppaillen jännityksestä.

-      Niin, mitäs pahaa moon teheny?

-      Kuukautiset ovat myöhässä. En ole käynyt vielä lääkärissä, mutta olen varma asiasta, että olen raskaana.

-      Tulooko musta isä, sitäkö sä tarkootat?

-       No sitä.

-      Sitten meirän on mentävä kihiloohin heti ja meirät pitää vihkiä. Ooksä samaa miältä?

-      Kai se niin on sitten tehtävä, kun vauvakin on tulossa.

-      Mennähän ostamahan kihilat ens viikonloppuna Vaasasta. Mun täytyy pyytää Pehtoorilta förskottia, notta voirahan ne sormukset ostaa.

-      Mennään vaan - jos saan lauantain vapaaksi. Mitenkähän tilalliset ymmärtää tämän meidän tilanteen, jännittää kertoa niille – jos ei kerrottaisi syytä kihlaukseen vielä.

-      Mä puhun sille Laharen isännälle, kyllä se ymmärtää.

-      Niin, mutta kun en haluaisi niiden saavan tietää vielä koko raskausasiasta.

-     Joskus ne kumminkin sen saa tiätää. Ei se salaasuureksi jää. Naimisihin meirän on mentävä heti, jottei kylän juaruakat saa vettä myllyhyn. 

-      No ei. Kai se on heille kerrottava, että voidaan lähteä sormuksia ostamaan.

Lasse jätti Sylvin portinpieleen ja jatkoi sitten polkupyörällä matkaa Laihialle. Yössä tuntui jo kohta alkava syksy, loppukesän viileä henkäys ja ilman kevyt kosteus. Ilma rauhoitti Lassen mieltä ja varmuus avioliitosta vahvistui entisestään. Lasse tunsi olevansa varma tunteistaan Sylvin ja perheen perustamisen suhteen.