Tervehdys pitkästä aikaa

Meirän on sitten vuasi mökillä viärähtäny umpehen. Tulin itte tiistaina Mittamiähen ja Kuparilinnan emännän kans kotia. Mä tiätysti jouruun ajamahan sitten venetrailerin laskupaikan vetehen. Onneksi Mittamiäs oli sanonu mullen notta irroota autosta trailerin töpseli ennen kun ajat sen vetehen. Hyvin mä sen sinne sain ja vene saatihin trailerin päälle kaksistaansa, kun kattottihin paremmaksi Kuparilinnaskan lähtiä kotia lastensa kans.  

Siivottihin mökit kolomistaansa Isoprinsessa K itkiä tihuruttaes aina välillä meirän viäres. Haikiaa silloli taas ajatella, nottei mökille pääse kun vuaren kuluttua. Siivottihin hyvin kuitenkin, nottei miähen siskoon perheen Päällikön tarvitte peliätä lilluvansa paskas. Mökit jäi viimeesenpäälle komiahan kuntohon. Joku varmahan muistaa notta oon kirioottanu tästä Päällikön tekemästä oharista meille. Hän oli ilimoottanu saaren napuriille ja kylän kaupas meirän olevan vuakralla ja mun pitävän porukkaa lääväs jne. Siitä vuakralla olosta taas muuten kuultihin uurestaansa tänä kesänä. Simppu kun sattuu olemahan vanhanrouvan ainut poika ja siskoonsa kans jollakin tavalla tas-arvoosena jutuus mukana.

Uusittu makkikin pelas meirän aikana hyvin, kun sitä hoiti syrämmellä. Jos joku ei tiärä mitä se sana "makki" tarkoottaa, niin soon huusi. Meirän miähet teki uuren huusin pari vuatta sitten, sellaasen josson kompostoova biovessa. Tua "Päällikkö" jatkoo kyllä heirän vuarollansa käyntiä siinä vanhas huusis ja tyhyjentää sen sitten maakuappahan. Soon ollu sille vaikia paikka  istua siihen uutehen huusin renkaasehen. Ny sille tuli ongelmaksi se, kun meirän Simppu ja Mittamiäs laittoo mun pyynnöstä välikompostoontipaikan, notta makista tulovat jätökset palaasivat viälä yhyren vuaren ennen kun ne laitetahan maahan istutuksia varten. Molin kyllä sitä miälältä, notta nolis voinu teherä sen kauemmaksi lähelle risukasoja. Mutta kumpikin oli sitä miältä, notta kun se tuatos siitä huusista on jo muhinu vuaren, niin se ei haise ja se paikka teherähän suajaasehen paikkahan huusin viärehen. No kyllähän se mulle sopii, kun omistajista yks niin päätti.

Sitten hyvissä ajoon jo soiteltihin ennen mökkivuaren vaihtumista sinne Simpun siskoon perheesehen Päällikölle, siitä mitä oli tehty ja mitä pitääs teherä sille kaks vuatta muhinehelle huusitavaralle ens keväänä. Olihan se välikompostipaikka taas Päällikön miälestä vääräs paikkaa, kun soon niin lähellä isua mökkiä ja se tavara haisoo. Sitten sen miälestä ei sitä "paskaa" voi laittaa maahan täytteheksi juurikoloohin, kun lapset joutuu sitten leikkimähän paskan seas. Osaatta arvata, notta mä kattoon meirän Simppua H Moilasena, kun se mulle tätä puhelun sisältöä selitti. Molin äimän käkenä ja miätiin notta voiko nykypäivän sivistyny ihiminen olla nuan pihalla tästä nykyaikaasesta toiminnasta, nottei silloo kun yks vaihtoehto saares paskantamises. Näin  se vaan kulukaa on notta ihimiset ei tiärä miten pitääs lain mukahan korvata  ennenvanhaaset huusit, nottei me fekaaliset bakteerit menis juamavetehen. Meillä porakaivovesi haisi koko kevähän ja kesänkin, samoon naapuris ja niilloli viälä vesi sakiaakin. Osasyynä oli varmahan notta vesi oli hapettomas tilas ja siinä haisi rikki, mutta sinne maahan on kuapattu kaikkien mökkiläästen huusijätökset monen kymmenen vuaren ajan. Saaren maasto lähes tulukohon pelekkää kalliota ja maatumispaikkoja on ollu suhtehes vähän saares. Simppu ilimootti Päällikölle, nottei sitä kannattaasi juara. Mutta juakahon ja sairastukohon, kun Päällikkö on sellaanen notta se kuvitteloo nottei me olla älyllisiä ihimisiä.

Ei ongelmat tähän loppunu. Me ajettihin Mittamiähen kans kotia komiasti iliman vilikkuja, kun se poikien ostama trailerinpaska ei ollu johoroostansa kunnoos. Johorot kastuu, kun mun oli ajettava traileri sinne merehen ja sekö sitten kasteli ne johorot. Mittamiäs kytki trailerin töpselin uurestaansa kiinni, kun molin ottanu sen pois ja kas kummaa, ei vilikun vilikkua. Mittamiäs yritti kattua mikä sulake oli palanu, mutta tuas meirän Simpun autos oli niitä tuhat ja yksi, notta päätimme lähtiä tuurilla ja annoomma muiren vilikuttaa meirän pualesta. No Mittamiästä otti ohorapullahan pedanttina miähenä, tiätysti. Molin kyllä siitä varma notta taivaalliset voimat viää meirät kotia iliman sakkolappua. Ja niin siinä kävi.

Siirryttihin seuraavahan päivähän ja iltapäivällä soi Simpun puhelin. Päälliköllä oli mökillä ongelma. Antoo Simpulle palautetta kun jääkaapit oli lämpööset ja sähkökaapin ovi lukos ja avaan katees ja sähköt katkaastu pois. Tottahan mä annoon käskyn Mittamiähelle notta laittaa sähköt poikki, kun varmaa tiatua ei ollu seuraavien "omistajien" tulosta. Kiltit "vuakralaaset" hualehtii siitä, nottei tuu kustannuksia liikaa "omistajille". Avaamet Mittamiäs oli 100% laittanu avaankaappihin. Nyt oli vain niin, notta Päällikkö oli yrittäny kaikilla avaamilla sähkökaappia auki ja mikään ei toiminu. Mittamiäs oli erelleensä varma siitä, notta avaamet oli siinä kaapis. Simppu komensi päällikön uurestaansa sinne kaapille ja kas kummaa avaamet olis siinä kaapis vaikka Päällikkö oli kaikkia avaamia jo koittanu.

Nyt on ollu hilijaasta mökin rintamalla ja soon ennakootava uutena rytinänä. Meirän miähillä on aina sellaanen pakottava tarve pitää niitä mökkiä kunnoos. Ny sinne rakennettihin klapiille katos, grilliliille ja savustimelle komia terassipohoja ja viälä nua meirän nuaret maalas pikkumökin. Orotan vaan koska jyrähtää.

 Kiva on olla kotona taas ja aloottaa ympäristötiätehen opintojen tehtävien teko, joiton yks rästis.